Kuten aivan arkielämässäkin, joskus on viisasta olla tekemättä
jotakin, vaikka se olisikin aivan luvallista – diplomatiaksikos
sellaista kutsutaan… Nykyisessä maailmanpoliittisessa
tilanteessa olisi viisasta pidättäytyä näistä suunnitelluista
yhteisharjoituksista USA:n kanssa. Onko niille jokin erityinen
tarve? Onko Suomen todella tarpeellista harjoitella sodan-
käyntiä Yhdysvaltain kanssa? Onko Suomen todella tar-
peellista – saati sitten järkevää – harjoitella sodankäyntiä valtion
kanssa, joka ei noudata kansainvälistä lakia eikä kunnioita
ihmisoikeussopimuksia. Valtion, joka toisen maailmansodan
jälkeen on ainakin 163 kertaa kansainvälisen lain vastaisesti
sotilaallisesti puuttunut toisen maan asioihin. Valtion, jonka
presidentti voi puheissaan aivan avoimesti sanoa Yhdysvaltain
tarpeen tullen ”vääntävän hieman niiden valtioiden kättä”,
jotka eivät muuten suostu toimimaan Yhdysvaltain edun
mukaisesti. Presidentin, joka hyväksyy vankien kidutuksen
ja pitämisen vangittuina vuosikausia ilman oikeudenkäyntiä
tai edes tietoa siitä, mistä heitä syytetään. Presidentin, joka…
USA:n ja USA:n presidentin sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä
vastaan ovat niin lukuisat, ettei niitä tässä voi luetella. Jonkin-
laisen kuvan USA:n sotarikosten laajuudesta ja luonteesta saa
esim. näiltä sivuilta, joihin alla on linkit:
http://www.topcriminaljusticedegrees.org/war/
http://www.washingtonsblog.com/2014/03/late-try-bush-cheney-obama-war-crimes.html
”Soinin mukaan Suomi pyrkii Ruotsin tavoin vahvistamaan
transatlanttisia suhteita Yhdysvaltoihin.
– Se on hallitusohjelmassa ja se on aivan järkevä toimenpide.”
Sipilän hallituksen ohjelmassa näistä transatlanttisista suhteista
sanotaan:
”Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä
kahdenvälisesti että EU:n kautta.”
Transatlanttisiin suhteisiin kuuluu myös pahamaineinen, salassa
valmisteltava, TTIP-kauppasopimus, jolla itse asiassa lainsäädäntä-
valtaa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa siirrettäisiin kansainvälisille
yrityksille:
https://stop-ttip.org/what-is-the-problem-ttip-ceta/faqs/
Se seikka, että yhteistyön tiivistäminen Yhdysvaltain kanssa on
kirjattu hallitusohjelmaan, ei tee siitä järkevää. Se vain osoittaa
mihin suuntaan maamme ulkopolitiikkaa vängätään ja on
vängätty jo pitkään.
Suomen valtion johto on katsonut aiheelliseksi yhtyä EU:n sanelemiin –
itse asiassa USA:n sanelemiin – talouspakotteisiin Venäjää vastaan.
Talouspakotteiden syy on Venäjän väitetty Krimin valtaus. Venäjä
ei ole vallannut tai miehittänyt Krimiä, ja vaikka olisikin, miksi lukui-
siin paljon pahempiin kansainvälisen lain rikkomuksiin toistuvasti
syyllistynyttä USA:ta vastaan ei ole asetettu talous- tai muitakaan
pakotteita? Pitäisikö Venäjän nähdä tässä jokin viesti?
”Soinilta kysyttiin aamu-tv:ssä, minkälaisen viestin yhdysvaltalaisten
panssariajoneuvojen vierailu Suomessa antaa Venäjälle.
– Sellaisen viestin, että Suomi huolehtii omasta puolustuksestaan
ja pitää suorituskyvystään huolta. Ei se mitään muuta viestiä
Venäjälle anna, Soini vastasi.”
Viesti on sama, jonka Suomi antoi ennen talvisotaa Neuvostoliitolle,
joka oli huolissaan Hitlerin Saksan mahdollisesta hyökkäyksestä Suomen
kautta Neuvostoliittoon. Suomi kieltäytyi puolustusyhteistyöstä NL:n
kanssa ja vakuutti kyllä pystyvänsä hoitamaan oman puolustuksensa.
NL oli lukenut oikein kaikki Suomen antamat ”viestit”; Suomella ei olisi
ollut mitään Saksan hyökkäystä vastaan! Kuten sitten jatkosodan
alussa selvästi kävi ilmi; Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 22.6.1941
samanaikaisesti Suomen Lapista, johon se oli puolueettomuuttaan
vakuuttelevan Suomen luvalla siirtänyt joukkojaan, ja Mustalta-
mereltä Krimin Sevastopoliin.
Hallitusohjelmassa melko peittelemättömästi syytetään Venäjää
Itämeren alueen turvallisuustilanteen heikkenemisestä, tyypilliseen
NATO-sävyyn:
”Hallitus ottaa huomioon, että erityisesti Ukrainan kriisin seurauksena
Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt.”
Hallitus on ottanut ohjelmaansa suoraan erään NATO-propagandan
nurinkurisimmista väitteistä. Itämeren alueen turvallisuustilanne ei
ole heikentynyt Ukrainan kriisin (joka muuten on USA:n ulkopolitiikan
tulosta) johdosta, vaan koska NATO on lupauksistaan huolimatta
levittäytynyt, omiin tavoitteisiinsa päästäkseen, Baltian maihin. NATOn
mukaan tosin Venäjä on siirtynyt aivan NATO-maiden rajoille – eikä
päinvastoin. Tämä Baltian maiden liittyminen NATO:on ja USA:n sota-
kaluston ja joukkojen lisääminen maiden alueella on syynä alueen
turvallisuustilanteen heikkenemiseen ja jänniteiden kasvamiseen –
ei kuviteltu ”Venäjän uhka”.
NATO on järjestänyt Baltian maissa provokatiivisia sotaharjoituksia,
joissa kovasti torjutaan ”Venäjän uhkaa”. Uhkaa, josta ei ole ensim-
mäistäkään konkreettista näyttöä! Näiden sotaharjoitusten, joiden
ainoa tarkoitus on ylläpitää mielikuvaa ”Venäjän uhkasta”, jatkumoa
Suomessakin järjestettävät harjoitukset olisivat – eivät mitään satunnaisia
erillisharjoituksia. Valtionjohdon tarkoitus on lähettää selkeä viesti
Venäjälle ja vetää Suomi syvemmälle NATO:n rysään.
Hallitusohjelman mukaan:
”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytän-
nönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdol-
lisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.”
Siis ”sotilasliittoon kuulumaton maa”, ei puolueeton maa. No, siitä ”sotilasliittoon kuulumattomuudestakin” voidaan olla kahta mieltä: maallamme on ns. ”isäntämaasopimus” NATO:n kanssa, puolustuvoimiamme – jostakin selittämättömästä syystä – sovitetaan NATO-yhteensopiviksi ja Suomi toimii NATO:n STRATCOMCOE-
keskuksessa. Suomi on nuijankopausta vaille NATO-maa, ja sitä nuijankopausta valtiovalta on asettanut taas yhden komitean pohtimaan:
Ei liene vaikeata arvata mihin tulokseen tämä neljän viisaan ryhmä
pohdinnoissaan tulee. Suomen valtionjohdollahan kysymys NATO-
jäsenyydestä ei ole kysymys siitä, pitäisikö Suomen liittyä NATO:on,
vaan kysymys on siitä kuinka Suomi voitaisiin liittää NATO:on kan-
salaisten vastustuksesta huolimatta. Miksi muuten ”mahdollisuus
hakea NATO-jäsenyyttä” mainittaisiin hallitusohjelmissa? NATO:n
jäsenyys vain lisäisi jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä. Millä
tavalla tämä olisi maamme edun mukaista? Vai pitäisikö Suomen
johdon käyttäytyä uhmaikäisen pikkulapsen tavoin ja tehdä tyh-
myyksiä vain osoittaakseen, ettei Suomi ole ”suomettunut”? Kuten
nuoruudessani oli tapana sanoa: ”näytä kova luontosi ja p…skaa
housuihisi!” Tämäkö on maamme johdon poliittinen linja?
En ole vielä Suomen NATO-keskustelussa kuullut kertaakaan
esitettävän järkevää, tosiasioihin perustuvaa syytä Suomen NATO-
jäsenyydelle. Katteettomat ja toteen näyttämättömät puheet
”Venäjän uhkasta” voi jättää omaan arvottomuuteensa. Puolueet-
tomuus olisi ehdottomasti paras turvallisuuden tae maallemme.
Alexander Stubb esitti perusteluna NATO-jäsenyydelle, että
”yhteenkään NATO-maahan ei ole hyökätty”. Tarkkaan ottaen tämä
ei pidä paikkaansa; Yhdysvallat piti 9/11-iskuja nimenomaan hyök-
käyksenä heitä vastaan, ja aloitti ”terrorimin vastaisen sodan”.
(Miltä suunnalta muuten Alex Stubb odottaa sitä hyökkäystä?)
Myös muihin NATO-maihin on tehty terrori-iskuja: Ranskaan,
Englantiin, Espanjaan… Ja useissa NATO-maissa on saatu estettyä
suunnitellut terrori-iskut. Miksi juuri NATO-maihin on isketty tai
aiottu iskeä? Sattumaako? Tuskinpa.
Jos nyt tässä hyppäämme hieman NATO-keskustelun reuna-alueille:
Ilmavoimien hävittäjäkalusto pitäisi uusia, näin sanotaan. Uuden
konetyypin valintaprosessi on ymmärtääkseni jo käynnissä. Tässä voisi
Alexander Stubbin esittämää NATO-jäsenyyttä puoltavaa argumen-
toinitia mukaillen sanoa, että kun Suomen ilmavoimat lensivät
Mig-hävittäjillä, ei yksikään NATO- tai muu maa hyökännyt tänne.
Suomi säilytti itsenäisyytensä Mig-kaudella. Kun koneet vaihtuivat
jenkkiläisiin Hornetteihin, Suomi hyvin pian menetti itsenäisyytensä
liittyessään EU:hun. Tällä perusteella- ja muillakin – Mig tai Suhoi
olisi ehdottomasti turvallisin valinta!
Hallitusohjelmassa Venäjästä todetaan:
”Venäjä on Suomen merkittävä naapuri. Suomi noudattaa Euroopan
unionin yhteisiä Venäjä-linjauksia ylläpitäen myös monipuolisia kahden-
välisiä suhteita.”
Toisin sanoen Suomella ei ole itsenäistä ulkopoliittista linjaa Venäjän
suhteen, vaikka jopa hallitusohjelman laatijatkin ovat havainneet
Venäjän olevan ”merkittävä naapuri” Suomelle. Mutta EU:n Venäjä-
linjauksien noudattaminen tekee monipuolisten Venäjän ja maamme
välisten suhteiden ylläpidon mahdottomaksi.
Kun seuraa valtiolaivamme päällystön, Sipilä, Soini, Stubb & al sekä
kipparimme Niinistön (jolla puolustusvoimien ylipäällikkönä varmasti
on ollut tieto näistä tulevista harjoituksista) koheltamista Suomen
valtiolaivan peräsimessä koettaessamme välttää maailmanpolitiikan
karikoita, niin mieleen tulee vanha sanonta ”tuurillahan ne valtameri-
laivatkin seilaavat”. Tämä tuntuu olevan paattimme päällystön motto.
Suomeen on kyllä perustettu Ulkopoliittinen instituutti, jonka tarkoitus
on tuottaa ”korkeatasoista informaatiota” poliittisten päättäjien päätök-
senteon tueksi – toimia ikäänkuin Suomen valtiopaatin luotsina karik-
koisilla vesillä. Seurattuani Mika Aaltolan ja muiden UPI:n tutkijoiden
näkemyksiä ja sitä ”korkeatasoista” tietämystä, jota he jakavat,
näyttää purtemme karilleajo enemmän kuin todennäköiseltä. Ja
vieläpä sille samalle karille, jolle Suomen valtiolaiva on ennenkin
ohjattu!
Mika parka pelkää, että yhteisharjoitukset voidaan tulkita tahallaan väärin!
Uskoisin kuitenkin ainakin Venäjän tulkitsevan harjoitukset tahallaan oikein –
mikä ilmeisesti olisi Mikan mielestä juuri väärin tulkittu.
Hannu Koski
avoimetkirjeet.com
avoimet kirjeet 