Voitonpäivän 70-vuotisjuhlallisuudet on nyt pidetty.
Suomen ja monen muun läntiseen ”kansainväliseen
yhteisöön” lukeutuvan maan päämiehet oli kutsut-
tu Moskovaan seuraamaan Punaisen Torin juhlapa-
raatia, jossa mm. puolisen miljoonaa ihmistä osallis-
tui ”Kuolematon rykmetti”-kulkueeseen, jossa
kansalaiset kantoivat toiseen maailmansotaan, Suu-
reen Isänmaalliseen sotaan, osallistuneiden omais-
tensa kuvia. Myös presidentti Putin osallistui kulkuee-
seen kantaen isänsä kuvaa.
Maamme ”tiedotusvälineissä” Punaisen Torin juhlallisuuksia
arvosteltiin Venäjän sotilasmahdin esittelynä ja pul-
listeluna ja muutenkin venäjänvastaista propagandaa
kiihdytettiin – jos mahdollista – juuri Voiton Päivän alla.
Mutta ajatellaanpa Suomen itsenäisyyspäivän paraateja; Suo-
men itsenäisyyttä ei saavutettu sotimalla ja kuitenkin
aina 6.12. tankit ja muut sotakalut vyöryvät kaduille
jossakin päin Suomea. Miksi? Sen sijaan voitto Hitlerin
Saksasta saavutettiin juuri sotimalla, sotilasparaati on
luonnollinen osa Voiton Päivän juhlintaa. (Suomen itse-
näisyys miltei menetettiin lähtemällä sotaseikkailuun;
se ei mielestäni ole juhlimisen arvoista – muistamisen
kylläkin!)
Niin, läntisen ”yhteisön” päämiehet oli myös kutsuttu
osallistumaan juhlallisuuksiin. He näkivät tässä loista-
van tilaisuuden osoittaa tietämättömyytensä, pikkumai-
suutensa ja sivistymättömyytensä – eivätkä he jättä-
neet hetkeä käyttämättä! Carpe diem! He boikotoivat
Punaisen Torin – ja yleensä Venäjän – juhlallisuuksia!
Ja miksi? Ukrainan tilanteen vuoksi! Tai näin ainakin
annetaan ymmärtää, jotta teolle saataisiin edes jon-
kinlainen ”hyväksyttävä” syy. Mutta… toinen maailman-
sota päättyi 70-vuotta sitten. Koko Eurooppa ja ehkä
maapallo laajemmaltikin, säästyi fasistiselta hirmuval-
lalta Hitlerin Saksan tultua lyödyksi. Sodassa kuoli yli
kymmenen miljoonaa sotilasta, näistä yhdeksän mil-
joonaa Neuvostoliittolaista! Ja näiden henkensä uhran-
neiden yhdeksän miljoonaan – puhumattakaan kymme-
nestä tai kahdestakymmenestä miljoonasta siviilistä,
jotka Neuvostoliitto menetti – uhria nämä ”kansainvälisen
yhteisön” arvoisat johtajat eivät pidä missään arvossa!
Nämä päättömät päämiehet eivät voi juhlia toisen
maailmansodan päättymisen 70-vuotispäivää! Miksi?
Oliko sodan lopputulos heille pettymys? Niin, syyksihän
esitettiin nykyinen kansainvälinen tilanne – tai jotakin sinne-
päin. Tulehtunut tilanne, jonka juuri nämä läntiset val-
tiot ovat itse aikaansaattaneet! Tarkoitus on saattaa
loppuun se, mikä Hitlerin Saksalta jäi tekemättä; alistaa
Venäjä. Sillä juuri siihenhän venäjänvastaiset sanktiot
ja propaganda ja Ukrainan kriisi tähtäävät.
NATOlaisen logiikan mukaisesti Venäjää syytetään siitä,
että Ukraina on sen naapuri. Aivan kuten Venäjää syyte-
tään siitäkin, että se ”on tuonut rajansa lähemmäksi NATOa”
NATOn laajennuttua, lupauksiensa vastaisesti, itään.
Venäjä ei ole aiheuttanut saatika aloittanut Ukrainan
sisällissotaa. Kyllä siitä huolehtivat USA ja EU. Mutta Ve-
näjä on Ukrainan naapuri – seikka, jolle ei mitään voi.
Venäjän synteihin luetaan ”Krimin valtaus” ja Itä-Ukrai-
nan ”kapinallisten” tukeminen ja hurjimmissa väitteissä
jopa Venäjän vakituisen armeijan osallistuminen taisteluihin
”kapinallisten” rinnalla. Mm. Victoria Nuland on sanonut
”tuhansien ja taas tuhansien” Venäjän armeijan sotilaiden
sotivan Itä-Ukrainassa.
Katsokaa karttaa! Kun lännestä Donbassin alueelle hyökkää
Ukrainan nykyisen laittoman hallinnon ja oligarkkien alaiset
sotavoimat, mistä muualta kuin Venäjän kautta voivat Don-
bassin alueen väestö ja puolustusvoimat materiaalista apua
saada?! Ja tätä geopoliittista tosiasiaa – Venäjän ja Ukrainan
naapuruutta – ja kaikkea siitä johtuvaa, käytetään tekosyynä
Venäjän toisessa maailmansodassa annettujen uhrien vähät-
telyyn!
Todellinen syy Punaisen Torin juhlallisuuksien boikotointiin
lienee kuitenkin se, että fasismista saavutetun voiton
juhlinta ei oikein sovi yhteen sen kanssa, että uusfasististen
voimien avulla pyritään Ukrainassa NATO/USA/EU:n pää-
määriin. Moraalinen tuki kun on tärkeää – uusfasisteillekin!
Minä puolestani haluan vetää olemattoman tukeni, niin
moraalisen kuin muunkin, maamme presidentiltä. En tätä
hemmetin pölkkypäätä äänestänyt enkä katso olevani
millään lailla vastuussa hänen toimistaan – vaikka
suomalainen olenkin.
Hannu Koski
avoimetkirjeet.com
avoimet kirjeet 