Hyvä Suvi-Anne
Vaalit lähestyvät, siitä ei voi erehtyä. Puolueiden itsekehukilpa on
pyörähtänyt käyntiin. Toinen toistaan hirvittävämmät tv-mainokset
yrittävät ostaa kansalaisten äänet. Yritän vakuuttua äänestämisen
tärkeydestä ja järkevyydestä, mutta valitettavasti laihoin tuloksin.
Olen (entinen) SKP:n jäsen, siis Vasemmistoliiton kohderyhmään
kuuluva. Mutta miksei Vasemmistoliiton, sinun henkilöösi keskittyvä,
mainonta pure minuun? Olisiko niin, että onttojen mainosten sijasta
odottaisin tekoja? Mitä Vasemmistoliito on tehnyt tavallisen ihmisen
arjen parantamiseksi? Ja kuka nimenomaan on jotakin tehnyt? Ketä
äänestää? Paavo Lipposen, tuon kävelevän ja mumisevan toteemin,
mukaan SDP:n pahin kilpailija on ”nukkuvien puolue”. ”Nukkuvien
puolueeseen” katsotaan kuuluviksi kaikki äänestämättä jättäneet. Ei
nähdä eroa siinä, onko äänestämättä jättäminen passiivista vai aktii-
vista. Miksi äänestää, jos kokee, ettei sillä ole mitään vaikutusta?
Miksi äänestää, jos on turhautunut kansanedustajien konsensus-
toveruuteen ja oman uran edistämiseen? Jos ei kerta kaikkiaan ole
yhtään ehdokasta jolle oman arvokkaan äänensä antaisi. Yleisen ”opin”
mukaan tällaisessa tilanteessa pitäisi äänestää puoluetta, sitä, mitä
jokin puolue edustaa. Mutta jos ei ole hurahtanut uskontoon? Mitä
sitten? Pitäisikö äänestää sinua? Vai Paavo Lipposta? Vai Jäätteen-
mäkeä? Puolueet, varsinkin Vasemmistoliitto, edustavat puheenjoh-
tajiansa eikä päinvastoin, kuten pitäisi. Kommunistina minun siis pitäisi
nykytilanteessa äänestää sinua. Mutta mitä sinä edustat? Muistan, kuinka
tultuasi valituksi Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi vaadit, että Claes
Anderssonin on luovutettava ministerinpaikkasi sinulle. No siinä, että
Claes Andersson joutui lähtemään hallituksesta ei sinänsä ollut mitään
pahaa, hänestä oli tullut valtaapitävien demarien koira. Mutta terästikö
sinun ministeriytesi jotenkin Vasemmistoliiton politiikkaa? Valitettavasti
ei. Sama ”pitää olla siellä, missä päätökset tehdään” politikointi jatkui.
Vasemmistolaisuus myytiin ministerinsalkusta. Mitä sellaista Vasemmis-
toliitto on hallituksessa olemalla saanut aikaan, mitä se ei olisi voinut
saada aikaan oppositiossa? Mitä ”vasemmistolaista” Vasemmistoliitto
on ylipäätään saanut aikaan hallituksessa? Olen tällä haavaa töissä
metallissa, keskisuuressa konepajassa. Metallin palkat ovat reaalisesti
alempana kuin 80-luvulla. Tätä jälkeenjääneisyyttä on yritetty peitellä
veronalennuksilla, jotka puolestaan ovat vieneet pohjaa sosiaaliturvalta.
Olin viime vuonna lomautettuna noin kuusi kuukautta. Ansiosidonnainen
päivärähani vastasi noin 60 %:a ansiotuloistani. Saamme huhtikuussa
kolmannen lapsemme, vaimoni on nyt ansiosidonnaisella työttömyys-
tuella, mutta kun hän siirtyy ”äitiyslomalle”, hän saa 13 euro päivässä!
Tulot putoavat noin 75 %! Olen ollut työelämässä noin 35 vuotta. Olen
työskennellyt yli kolme vuosikymmentä elokuva-äänittäjänä, toistakym-
mentä vuotta opettajana opisto- ja ammattikorkeakoulutasolla. Nyt
viimeiset kolme vuotta etupäässä metallissa, tehdastöissä. Nykyistä työtäni
ja opettajantöitäni lukuunottamatta olen toiminut etupäässä free-lancerina,
joten tiedän mitä (taloudellinen) epävarmuus on, se on minulle tuttua.
Mutta näin huonossa tilanteessa en ole aiemmin ollut. Näin huonossa
taloudellisessa ja poliittisesti näköalattomassa tilanteessa. Ja koko alas-
päinmenon ajan Vasemmistoliitto on ollut hallituksessa, ”siellä, missä
päätökset tehdään ja niihin pääsee vaikuttamaan”. Sinun johdollasi.
Kuulin sattumalta radiosta viime viikolla, kuinka jokin komitea oli
pohtinut ”hiljaisen tiedon” ongelmaa. ”Hiljaisen tiedon”? Ennen sitä kut-
suttiin ammattitaidoksi ja kokemukseksi. Tämä ”hiljainen tieto” on
kuulemma vaarassa mennä hautaan suurten ikäluokkien mukana. Miten
pelastaa se jälkipolville, sitä epäilemättä arvovaltainen ja pystyvä komitea
oli pohtinut. Jumalauta mä sanon! Tämä on niin kuvaavaa tälle ajalle!
Kahdeksankymmentäluvun lopulta lähtien on esimerkiksi opetusjärjes-
telmää ”uudistettu” nimenomaan siihen suuntaan, että ”hiljainen tieto”
saataisiin kaikessa hiljaisuudessa painettua hautaan. Opistoista tehtiin
ammattikorkeakouluja. Oppilailta vaaditaan nykyään yo-pohja, kun ennen
samoihin opintoihin riitti peruskoulupohja. Mitä siitä on seurannut?
Oppilaitosten oppilasmateriaali on homogenisoitunut. Kaikki aloittavat
oppilaat ovat nuoria, juuri yo-kirjoitukset kirjoittaneita. Ennen oppilaiden
ikähaitari oli laajempi, elämänkokemusta oli enemmän, orastava ”hiljainen
tieto” levisi sillä tasolla. Opettajilta vaaditaan nykyään ylempi
korkeakoulututkinto. Minunlaiseni pitkän linjan ammattilaiset, joilla on ”hiljaista
tietoa” nimenomaan vaikka muille jakaa, syrjäytyvät automaattisesti opettajavalin-
noissa. Opettajiksi otetaan juuri samoista ammattikorkeakouluista valmistuneita
kloppeja. Ja tämän kehityksen aikana Vasemmistoliitto on ollut hallituksessa,
tekemässä niitä päätöksiä, jotka ovat nykyiseen tilanteeseen johtaneet.
Voi olla, että elämänkokemukseni on sinusta suppea, etten näe kokonaisuutta.
Mutta minä olen arjen vanki, en pysty irroittautumaan arjesta kuljettajan
ajaman auton takapenkille, en saa pankkitililleni säästettyä arjen ”pikku
kolhuilta”, kuten työttömyydeltä, suojaavaa palomuuria. En voi katsoa
huolettomana tulevaisuuteen turvallisiin eläkepäiviin, karttunut eläkkeeni
on siihen aivan liian pieni. En ylipäätään pääse irti arjesta, elämästä –
en edes ryyppää. En pääse kohottautumaan sinun korkeuksiisi, jossa
suuret linjat näkyvät selkeästi ja jossa tavallisen ihmisen arki on vain
akateemisen mielenkiinnon kohde, jota on tarkasteltava varoen, ettei
tulisi ryppyjä kasvoihin. Jumalauta, minä elän sitä arkea eikä se innosta
äänestämään!
Arkisin terveisin
Hannu Koski
Pusula
avoimet kirjeet 