Tage Lindberg oli Mr. Lipposen eduskunta-avustaja, jonka välityksellä kävin lyhyttä kirjeenvaihtoa Mr. Lipposen kanssa – tai sitten en; ehkä kirjeeni eivät läpäisseet tätä joviaalin demarin muodostamaa Mr. Lipposen etummaista suojamuuria.
Tage
Kiitos asiallisesta vastauksestasi. Valitettavasti yhä edelleen katson Mr.
Lipposen menetelleen taitamattomasti ja sekä hänen että Suomen hallituksen kannan
Irakin ”kriisiin” olevan se, että sodan käyttö on hyväksyttävää, kunhan
sille saadaan YK:n siunaus (siunaus-sanan käyttö tässä yhteydessä on paikallaan,
näkeehän Mr. Bush suunnittelemansa sodan jonkinlaisena pyhänä,
raamatullisena sotana pahaa vastaan). Kuten presidentti Halonen sanoi:
”Irakin riisuminen joukkotuhoaseista voi edellyttää sotatoimia, mutta Suomi
ei osallistu tällaiseen voimankäyttöön.”
Mitä tulee selityksiisi (miksi muuten Mr. Lipposen toilauksia niin usein
pitää selitellä?), vastaan tärkeimpiin. En ole, minäkään, saanut sellaista
käsitystä, että Suomi olisi liittynyt johonkin sotilaalliseen koalitiioon.
Suomi vain antaa hiljaisen hyväksyntänsä asevoimien käytölle Irakin ”kriisin”
ratkaisemisessa.
”Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja hallituksen päätöksestä
suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin -vakauttamisessa humanitaarisen avun ja
rauhanturvatoiminnan kautta”, Iltalehti lainaa raporttia.
”Pitää paikkansa. Tämän oli hallituksen ja presidentin yksimielinen kanta,
kuitenkin siten että tämäkin YK:n kautta.” Tagen vastaus postiini.
Oli erittäin typerää luvata Mr. Bushille Suomen humanitääristä apua
Irakin jälleenrakentamisessa. Sehän katsotiin USA:ssa, aivan oikein,
hiljaiseksi asevoimien käytön hyväksymiseksi. Mr. Lipposen selittelyt
siitä, että tilanne oli silloin toinen, ovat hieman onttoja. Jo silloin USA
oli tehnyt selväksi ryhtyvänsä sotaan joka tapauksessa, myös ilman
YK:n suostumusta. ”Humanitäärinen apu”-termin käyttäminen tässä
yhteydessä on groteskia; se on sama kuin jos löisin nuijalla päähän
jotakuta ja sitten tarjoutuisin antamaan laastarin, ”humanitäärisenä
apuna”. Hyväksyvästi vaieten vierestä seuraaminen, kun kansaa pom-
mitetaan, ja sitten pommitusten tuhojen korjaamiseen osallistuminen
ei minun mielestäni ole kovin humaania.
”Suomi arvostaa etenkin sitä, että Yhdysvallat päätti viedä
Irak-problematiikan YK:n käsiteltäväksi”, oli Lipponen todennut.
”Juuri näin. Usa:ssa oli nimittäin niitäkin, jotka halusivat toimia
suoraviivaisesti YK:sta välittämättä. Oli perusteltua osoittaa arvostustaan
Bushin päätökselle toimia toisin.” (Tage)
USA:n hallinnossa on niitä, ja vain niitä, jotka haluavat toimia
suoraviivaisesti. USA aloittaa sotatoimet riippumatta YK:n päätöksistä. Sotakoneiston
siirtäminen Irakin lähistölle olisi joka tapauksessa vienyt aikaa, joten USA
ei ollut mitään menetettävää ”antaessaan” asian YK:n käsittelyyn. Ei
kuitenkaan pidä tehdä sitä virhettä, että luulisi YK:n päätösten jotenkin vaikuttavan
USA:n toimiin. Niin naivi et varmasti sinäkään ole.
”YK:n turvallisuusneuvosto oli 20. marraskuuta hyväksynyt yksimielisesti päätöslauselman
1441, jossa Irakia vaadittiin luopumaan joukkotuhoaseistaan, sotilaallisten voimatoimien
uhalla.” (Tage)
Irak on hävittänyt joukkotuhoaseensa, biologiset ja kemialliset, jo vuonna
1991. Tämän tietävät aivan hyvin CIA ja Brittien tiedustelupalvelu. Vuonna
1991 Hussein Kamel, korkea-arvoinen irakilainen loikkari-upseeri, kertoi
Irakin tuhonneen kemialliset ja biologiset aseensa. Kamel oli ollut kymmenisen
vuotta Irakin joukkotuhoaseiden ohjelmien johdossa, joten hän tiesi mistä
puhui. Hänen lausuntonsa vahvisti myös muita tiedusteluteitä saadut tiedot.
Kamelia kuulustelivat CIA, Britannian tiedustelupalvelu ja YK:n asetarkastajat
vuonna 1995. Myöhemmin Kamel palasi Irakiin, jossa hänet surmattiin. Kysymyshän ei ole
nyt perimmiltään Irakin aseistariisumisesta, siis siitä, että yht’äkiä olisi
maailmanlaajuisesti päätetty vihdoinkin panna jokin vanha YK:n päätöslauselma
täytäntöön, vaikka asevoimin, kuten YK:n vakiintunut tapa on. Kysymys on Mr.
Bushin johtamasta ”sodasta terrorismia vastaa”, sodasta, joka arabimaissa
tunnetaan nimellä ”sota Islamia vastaan”. YK ei ole asevoimin pannut esim.
Israelia kuriin, miksi siis nyt Irak!?
”Suomen presidentti on selkeästi eilen todennut Suomen linjan olleen koko
ajan selkeä ja yksituumainen.”(Tage)
Aivan. Häneltä vain jäi selvästi sanomatta mikä se Suomen linja on koko ajan
ollut. Sen sijaan hän sanoi, kuten jo edellä kävi ilmi:” Irakin riisuminen
joukkotuhoaseista voi edellyttää sotatoimia, mutta Suomi ei osallistu tällaiseen
voimankäyttöön.” Halonen siis hyväksyy asevoimien käytön. Juuri tätä olen koko
ajan kritisoinut. Sekä Ms.Halonen että Mr. Lipponen hyväksyvät voimankäytön.
USA:lle on yhdentekevää, onko reunaehtona YK:n hyväksyntä vai ei. USA tekee juuri
niinkuin haluaa ja sodan jälkeen, varsinkin jos se on ”menestyksellinen”, ei kukaan
kuitenkaan pahemmin pukise. Ja jos pukiseekin, niin mitäpä se USA:ta liikuttaa.
Vahinko on jo tehty, on otettu uusi askel maailmanpolitiikassa – askel, jolla on
arvaamattomat seuraukset. Ainoa oikea kanta tässä kysymyksessä on yksiselitteisesti
tuomita asevoimien käyttö tämän USA:n luoman ”kriisin” ratkaisussa.
Vain maailmanlaajuinen yhtenäinen hallitusten sodanvastainen rintama voisi (olisi voinut)
pysäyttää Mr. Bushin. Se, ettei sellaista rintamaa syntynyt, ei ole mikään syy sulkea
silmiään asialta ja puhua ”humanitäärisestä avusta”, joka ilmeisesti pyhittää kaiken.
Mr. Lipponen, Ms. Halonen ja Suomen hallitus ovat toimineet erittäin häpeällisesti.
Muistaakseni joku valtiomies joskus sanoi:” Sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei
ole puolueeton, Suomi on aina rauhan puolella sotaa vastaan”. Mitenkä on nyt, Tage?
Terveisin
Hannu Koski
Pusula
avoimet kirjeet 