https://yle.fi/uutiset/3-12398166
”– 45 sotapäivää on 45 päivää liikaa. Venäjän aloittama sota ei ole kunniakasta,
se on julmaa ja raakaa, sen on loputtava, sanoi pääministeri Sanna Marin Ykkösaamussa.
Marinin mukaan ukrainalaiset taistelevat omasta itsenäisyydestään, mutta
myös koko Euroopan ja europpalaisten arvojen puolesta.
– He ansaitsevat kaiken tukemme ja arvostuksemme. Meidän sydämissä he ovat jo voittaneet.”
Ylläolevan lainauksen esimmäisestä lauseesta olen, jo 60-luvulla omantunnonsyistä
aseista kieltäytyneenä, samaa mieltä. Päiväkin sotaa on päivä liikaa.
”Venäjän aloittama sota ei ole kunniakasta, se on julmaa ja raakaa.”
Päinvastoin kuin sanot, Venäjä ei ole aloittanut tätä Ukrainan sotaa.
Sodan aloittivat vuonna 2014 Ukrainassa vallankaappauksen tehneet
USAn ja EUn tukemat voimat. Sota on jatkunut katkeamattomana
tähän asti, huolimatta vuonna 2015 solmitusta Minsk-2 rauhansopimuksesta.
Kiev on rauhansopimuksen allekirjoittanut, mutta ei ole ensimmäistäkään
sen kohtaa pannut täytäntöön. Sopimuksen ”takuumiehinä” olivat Saksa, Ranska
ja Venäjä. Venäjä on näistä ainoa, joka on yrittänyt saada Kieviä noudattamaan
sopimusta.
EU:lla ja ”kansainvälisellä yhteisöllä”, Suomi mukaan luettuna,
on ollut kahdeksan vuotta aikaa painostaa Kieviä noudattamaan sopimusta.
Mitä on tehty? Toimitettu Kieviin aseita ja sotilaallista koulutusta, jotta Donbassin
(Donetsk, Lugansk) alueen asukkaiden tappaminen saattaisi jatkua.
Roikutettu Ukrainan ”presidenttien” silmien edessä kateettomia lupauksia EU:n
ja NATO:n jäsenyydestä.
Tätä on ollut Ukrainan sota kahdeksan vuoden ajan.
Venäjä ei sotaa ole aloittanut – ei ole edes ollut sodan osapuolena!
Kyllä ensimmäinen edellytys asioista päätettäessä tai niihin vaikuttamisessa
olisi olla selvillä päätettävistä asioista. Sinusta valitettavasti näkee, ettet tiedä
yhtikäs mitään tämän Ukrainan sodan syistä tai seurauksista – ja silti
olet sitä mieltä, että sinun tietämykselläsi voit sanoa ”painavan sanasi”
asiassa.
Asiassa, joka ei loppujen lopuksi koske lainkaan Ukrainaa, vaan Venäjää.
Sotaa Ukrainassa ei käydä siksi, että ukrainalaiset olisivat jollakin tavoin
jumalan valittu kansa tai ”taistelisivat omasta itsenäisyydestään, mutta
myös koko Euroopan ja europpalaisten arvojen puolesta.” Ukrainan
sota on ns. ”länsimaiden” sotaa Venäjää vastaan – nyt ja ollut koko ajan.
Venäjä ei käy sotaa Ukrainaa vastaan, vaan Ukrainan käyttämistä ja
varustamista venäjänvastaisessa talous-, informaatio- ja aseellisessa
sodassa.
”He ansaitsevat kaiken tukemme ja arvostuksemme. Meidän sydämissä he
ovat jo voittaneet,” sanot ukrainalaisista.
Tämä nyt on lapsellista kuorolaulantaa, tuo mieleen kouluaikojen
kevätvirret. Ei aikuiselta ihmiseltä odottaisia tämäntapaista sontaa
vakavasta asiasta puhuttaessa.
Ukrainalaisia on moneen junaan, kuten yleensä minkä tahansa
valtion kansalaisia. Ukraina on historiansa ja maantieteellisen
asemansa vuoksi ehkä vielä tavanomaista pirstaloituneempi
valtio.
Kuinka moni ukrainalainen pakolainen esimerkiksi on tämän kriisin
aikana nähnyt sopivan tilaisuuden lähteä maastaan parempaa
tulevaisuutta etsimään?
Tavallisten ukrainalaisten osa on onnettomien, kyynisesti hyväksikäytettyjen
sivustakatsojien osa. Syrjään siirrettävien historian pelinappuloiden osa.
Vain Ukrainan uusfasistit ja heidän hengenheimolaisensa ovat innolla
mukana tässä ”kunniakkaassa” sodassa – ja hekin vailla täyttä ymmärrystä.
Vuonna 2012 Ukrainassa demokraattisesti valitun presidentti
Viktor Yanukovichin kaudella tuli voimaan ns. Kivalov – Kolesnichenko laki,
joka takasi jokaiselle alueelliselle kielelle virallisen kielen aseman.
Edellytyksenä oli, että 10% alueen väestöstä piti kieltä äidinkielenään.
Maidanin vallankaappauksessa demokratia työnnettiin historian romukoppaan,
vallan anastaneet uusfasistit ensitöikseen helmikuussa 2014 kumosivat
tämän lain ja veivät mm. venäjänkieleltä virallisen kielen aseman.
Venäjää äidinkielenään puhuvia on ukrainalaisista lähes puolet.
Ukrainan kielestä tuli ainoa virallinen kieli.
Sota on aina julmaa ja raakaa, riippumatta siitä kuka sen aloittaa.
Mutta koska sota on kunniakasta? Onko kunniakas sota juuri niitä
sotia, joissa kuollaan sankarikuolemia? Minusta on vaikuttanut siltä,
että kaikki sodat ovat joltakin taholta tarkasteltaessa ”kunniakkaita,”
niissä kuollaan sankarikuolemia:
”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä, urhona kaadut, taistellen
puolesta maas’…” jne jne. ( ”Ateenalaisten laulu”).
Olivatko talvisota ja jatkosota kunniakkaita? Molemmat sodat olivat
turhia ja vältettävissä, mutta Suomen valtion johto vei maamme sotiin
joidenkin romanttisten kuvitelmien perusteella. Molemmat sodat
”kunniattomasti” hävittiin, mutta vielä nytkin – 80 vuotta sotien jälkeen –
niistä ammennetaan uskoa uusien, ”väistämättömien” sotien, pontimeksi.
Revanssihenki ja ryssänviha elävät voimakkaina suomalaisessa maaperässä.
Ukrainalaisten fasistien teoista ja olemassaolosta vaietaan täysin,
koska ne suuntautuvat Venäjää ja venäläisiä vastaan. Rasisimi ja vihapuhe
ovat sallittuja niiden kohdistuessa kaikkeen venäläiseen.
Nyt Ukrainan hellyttävät, isopäiset ja suurisilmäiset uusfasistit käyvät
kunniakasta taisteluaan viimeiseen mieheen ”Azovstalin” terästehtaan
uumenissa. Tehdas on suuri kompleksi, kuin kaupunki. Neuvostoaikana
rakennettuna osia siitä on tehty kestämään atomihyökkäys.
Näiltä kunniakkailta ”Ukrainan ja koko Euroopan arvojen” puolustajlta
on ruoka ja vesi loppumassa. Taistelutahtokin alkaa hiipua, ainakin
palkkasotilailta. Miksi kuolla pesunkestäviksi fasisteiksi osoittauteuneiden
ukrainalaisten nationalistien asian puolesta?
Tehtaaseen motitettujen joukkojen radiosaniomien mukaan joukot ovat
pyytäneet Kievistä lupaa antautua, mutta lupaa ei ole annettu. Sen sijaan
Kiev on kehottanut fasistisen Azov-komppanian jäseniä ampumaan
jokaisen, joka yrittää antautua. Sotaromantiikkaa…
Sodan jumalatar Ursula van der Leyen patistaa kaikkia kiirehtämään
asetoimituksia ”Euroopan arvojen” puolustajille. Mistä näitä tyhjäpäisiä
tyhjäntoimittajia, Euroopan laivan keulakuvia, oikein kaivetaan?
Ursula van der Leyeniä, eikä sen paremmin sinuakaan, vaikuta haittaavan
Kievin juntan toiminta. Ukrainan sotatilaa on jatkettu, juntaa vastustavat
äänet vaiennetaan. Viktor Medvedtsuk, ukrainalainen oppositiopuolueen
johtaja, on vangittu ”maanpetoksesta” epäiltynä. Tavalliset kansalaiset
eivät uskalla osoittaa ymmärrystä Venäjän toimille tapetuksi tulemisen
pelosta. Amerikkalainen Kharkovissa toiminut journalisti Gonzalo Lira
on ”kadonnut”, ja USAn käsinukke Zelensky kiertää unelmaroolissaan
armeijanvihreään t-paitaan sonnustautuneena kerjäämässä lisää rahaa,
lisää aseita, lisää ymmärrystä Ukrainan kärsivälle kansalle. Ja erityisesti
lisää panoksia!
Ns. ”länsimaat” kilvan hellittävät kukkaronnyörejään osoittaakseen
humaanisuuttaan.
Sitä ymmärryksen määrää! Niitä kostuneita silmänurkkia…
Nyt Kokoomuksen (ja demareiden) ikiaikainen unelma Suomen
NATO-jäsenyydestä on lähellä toteutumistaan.
Mutta onko Suomen hallituksessa yhtäkään ministeriä, joka kykenisi
arvioimaan NATO-jäsenyyden vaikutukset maallemme? Pitääkö Suomi-neidon
aina kaivaa verta nenästään? Liittyä Baltian itkupillivaltioiden kuoroon?
Niillähän ei koskaan ole mikään hyvin. Neuvostovaltiona ei ollut hyvä,
mutta heti itsenäistyttyään ne kaikki ryntäsivät EU:hun ja NATOon!
Ja kaikki on tietysti NL/ Venäjän syytä.
Nyt Suomi uskaltaa NATO:n selän takaa ilkkua ja uhitella Venäjälle, mutta
miten kävi viime kerralla vastaavanlaisessa tilanteessa? Ei tullut voitokasta,
kunnaikasta sotaa, ei ollut Adolfista apua. Tuli pien-Suomi ja häviö, jonka
ainoastaan NL:n suopeus esti muuttumasta täydelliseksi katastrofiksi.
Suomi-neidon neitsyys vietiin epämääräisillä lupauksilla ihanasta
tulevaisuudesta .
Nyt Suomi-neidolle on taas väläytelty haavekuvia ihanasta elämästä uljaan
vierasmaalaisen ylkän kainalossa! On lähetelty watttsupp kuvia suurista
ohjuksista, epämääräisiä vihjauksia kaikesta kivasta. Kihlat on ostettu
64:n toimintakyvyttömän hävittäjän muodossa. Suomella on tilaisuus
astua Ukrainan tilalle NATOn astinlaudaksi Venäjän vastaisessa taistelussa!
Ooh tätä gloriaa!!
Kuinka rautarohkeaa, kuinka ylvästä! Vihdoinkin pieni (sodissa pienennetty)
Suomi voisi lunastaa paikkansa vähintäänkin tasavertaisena maailman
kusipäisimpien valtioiden kadehdittavassa kimpassa!
Mitä helvetin järkeä on tuppautua jonkin Atlantintakaisen roistovaltion
syliin, joka säänönmukaisesti kiristää taloudellisesti sen kanssa eri mieltä
olevia valtiota. Ainoan sodankäynnissä ydinpommia käyttäneen valtion syliin.
Ja viime vuosikymmeninä köyhdytettyä uraania monissa sodissaan (ydin)aseissaan
käyttäneen valtion syliin.
Valtion, joka ei kaihda käyttää lapsia sodissaan – eikä kaihda kohdistaa sotatoimiaan
lapsiin. Kurkut leikataan tasapuolisesti ikään, sukupuoleen, rotuun ja uskontoon
katsomatta.
Valtion, joka omia etujaan ajaakseen on valmis hajoittamaan ja hallitsemaan,
rahoittamaan ja kouluttamaan ”vapaustaistelijoita”, joiden otteita ja moraalia
saimme ihastella Libyan, Iraqin ja Syyrian ym. sodissa. Eikä tämä valtio, USA,
kaihda itsekään syyllistymästä sotarikoksiin.
Mitä Venäjä on tehnyt?
Venäjä ei ole aloittanut kymmeniä valloitussotia, ei ole murhannut tai yrittänyt murhata
yli viittäkymmentä vieraan valtion päämiestä? Noudattanut kansainvälisiä sopimuksia,
ei ole hyökkäillyt sinne tänne. Ei ole pommittanut tai myrkyttänyt vieraita valtioita
asuin- ja elinkelvottomiksi.
Käyttäytynyt ihmisiksi, kuten sanotaan.
Ja tämä Venäjä ei mielestäsi meille kelpaa rajanaapuriksi! Pääministerinäkin
sinä lietsot vihaa Venäjää kohtaan. Mutta ilmeisesti ministereille on eri säännöt,
kuin tavalliselle kansalaiselle.
Sota on raakaa, sota on julmaa. Sodassa aivan tavalliset, kissoista ja koirista ja
ihmisistä pitävät ihmiset saattavat syyllistyä sanoinkuvaamattomiin julmuuksiin.
Sotapropaganda on julmaa, sotapropaganda on raakaa. Sotapropagandassa
jollain lailla tavalliset, pienistä eläimistä ja ihmisistäkin pitävät ihmiset voivat
syyllistyä valehteluun ja esim. hautarauhan rikkomiseen. Tarkoitus pyhittää
keinot, sanotaan.
Sodan julmuus tuo usein esiin ihmisen raadollisuuden; jostain syystä ei
olekaan samantekevää, minkä osapuolen siviilit tai sotilaat kuolevat tai haavoittuvat
sodassa. Ainahan on niin, että sodan kaksi osapuolta, omat ja viholliset,
nähdään eriarvoisina. Omat ovat ihmisiä, viholliset vain vihollisia, jotka ansaitsevat
kohtalonsa. Omiamme itkemme, heidän vuoksi vuodatamme (krokotiilin)
kyyneleitämme. Barbaarisia vihollisiamme inhoamme ja pelkäämme ylitse
kaiken.
Nyt, odottaessamme Julian Assangen kohtalon ratkeamista ja Venäjän
erikoisoperaation Ukrainassa lähetessä loppuaan… ja mitä helvettiä
kannattaa kirjoittaa sinulle tai muille hallituksen pölkkypäille tai itse
pahviaivoiselle päähontsolle, Sauli-sedälle!
Katsokaa mihin olette maamme vieneet!
Mikäli Suomen NATO-jäsenyys toteutuu – niinkuin pahoin pelkään – tulet
varmistamaan paikkasi historiassa. Paikkasi, jota kukaan ei koskaan voi
sinulta viedä! Paikkasi Suomen huonoimpana pääministerinä!
Olet lopullisesti mitätöinyt Suomen itsenäisyyden!
Ja lopullinen Suomen nollaus tulee maamme osallistuessa NATOn minkä-tahansa
artiklan mukaisesti NATO-uskovaisten taivaan lahjaan,
NATO/USAn sotaan Venäjää vastaan.
En jaksa suhtautua teihin NATO-intoilijoihin samalla ymmärtäväisyydellä,
kuin nasaretilainen entinen puusepän poika teloittajiinsa: ”Isä, anna heille
anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät!”.
Liittyminen NATOon on anteeksiantamaton tyhmyys ja teidän jos keiden
pitäisi tietää mitä olette tekemässä. Pitäisi… mutta kun ei…
Hannu Koski
avoimetkirjeet.com
avoimet kirjeet 