Rakas rouva presidentti
Olen todella pahoillani puolestanne, koska ette saanut kutsua
Lontoon kokoukseen, johon miltei kaikki muut maailman joh-
tavat humanitäärit on kutsuttu. Eikö Teidän tuki humanitaaris-
ten ohjusten ampumiseen Libyaan ollutkaan muka aivan rat-
kaisevan tärkeä! Eikö muka!? Kyllä nyt pistää vihaksi! Kokouk-
sessahan maailman johtavien humanitaaristen valtioiden joh-
tajat jakavat myös Libyan tulevan nukkehallitsijan paikan. Teil-
lähän on täällä koto-Suomessa viimeinen kausi menossa kun-
nioitettuna presidenttinämme; mikäpä olisi ollut Teille mielui-
sampi eläkepäivien asema kuin uuden, vapaan, yltiödemokraat-
tishumanitaarisen mallivaltion presidentin virka! Sen Te olisitte
kyllä ansainnut. Olettehan joka käänteessä kaikin tavoin yrittä-
nyt taipumatonta siviilirohkeutta osoittaen edistää USA:n valta-
pyrkimyksiä tukemalla kaikkia USA:n sotia demokratian ja rau-
han levittämiseksi koko maailmaan – ja vielä laajemmalle!
Minun on kiivasluontoisena ihmisenä vaikea hyväksyä sitä, että
Teitä näin kaltoin kohdellaan, mutta Te, Te vain stoalaisella tyy-
neydellä ylväästi käännätte kärsivän profiilinne kansaan päin
ja hymyilette. Te olette varma, että vielä on koittava päivä, jol-
loin Te saatte ansionne mukaan ja Teidät ylennetään. Te olette
todellinen valtiomies!
Toivotan Teille voimia kestää nämä koettelemukset, älkää antako
periksi. Eteenpäin, kohti uusia humanitaarisia pommituksia!
Hannu Koski
Pusula
avoimet kirjeet 