Tunari-Trio 14.9.2015

Tunari-Trio esittää:
“Samaa vanhaa, mutta enemmän!”
” Sama kaiku on tyhjien pääkoppien!”
“Kerran vielä, pojat!”

Olen viime aikoina paljon pohtinut sitä, ovatko Suomen
päättäjät tyhmiä vai h….tin tyhmiä, ja tullut pohdinnois-
sani tuon jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Tunari-Trio – Alexander, Juha ja Timo – ovat työntämässä
kansan kurkusta alas samoja vanhoja lääkkeitä, jotka ei-
vät ole ennenkään tehonneet. Kolmattakymmenettä vuotta
kansalle on tarjottu leikkauksia, supistuksia, nollalinjaa ja
ties mitä. Ennenvanhaan sanottiin, että tehokkaan lääkkeen
tulee maistua pahalta. No, nämä samat lääkkeet ovat aina
kyllä maistuneet pahoilta, mutta eivät ole tehonneet, vaan
entisestään huonontaneet potilaan, Suomen talouden, tilaa.
Ainoa järkevä ja tehokas lääke maamme talouden ongelmiin
on ero eurosta ja EU:sta.
Nyt Tunari-Trio sanoo pyrkivänsä alentamaan työvoimakus-
tannuksia viitisen prosenttia ja esittää sanojensa tueksi
nokkelia laskutoimituksia. Näillä laskutoimituksilla vain on
hyvin vähän yhteyttä todellisuuteen. Mitenkä käy, jos työ-
väestön ostovoimaa vähennetään viisi prosenttia. Eikö silloin
kulutuskysyntä myös laske saman verran – talousjärjestel-
mässä, joka perustuu kulutukselle. Taloudessa, jossa kansa-
laiset eivät ole kansalaisia vaan kuluttajia. Ja valtion vero-
tulot laskevat. Suomen kilpailukyvyn kohentamisen maksai-
sivat – jälleen – teollisuuden ja palvelualojen työntekijät.
Jos Suomella olisi käytössä oma raha, markka, voisi markan
devalvoida viidellä prosentilla, jolloin kotimaisten tuotteiden
kilpailukyky niin kotimarkkinoilla kuin ulkomaillakin paranisi.
Suomen euroon liittymisen yhteydessä Suomen markka ar-
vostettiin aivan liian korkeaksi, ja mm. siitä olemme nyt jou-
tuneet kärsimään. Suomella ei monilla aloilla ole minkään-
laisia mahdollisuuksia tasapäiseen kilpailuun Saksan kanssa
ja yliarvostettu markka on vain pahentanut tilannetta. Toi-
saalta sen jälkeen, kun Angela Merkel tuli valituksi Saksan
liittokansleriksi ja Nicolas Sarkozyn Ranskan presidentiksi,
on EU:n todellinen luonne tullut yhä ilmeisemmäksi. Ulko-
poliittisesti EU on vain NATOn jatke ja sisäpoliittisesti kan-
sainvälisen suurpääoman temmellyskenttä. Molemmista
on EU:n kansalaisille koitunut suuret laskut; USAn sotaseik-
kailuhin ja sanelemiin talouspakotteisiin osallistuminen ei
ole halpaa huvia kuten ei myöskään suurpääoman voittojen
tukeminen.
Ja nyt täällä Suomessa kaikkein heikoimmassa asemassa
olevat työntekijät pannaan ensisijaisiksi maksumiehiksi; ne,
jotka joutuvat tekemään ylitöitä. Ei juuri kukaan ylitöitä hu-
vikseen tee, jos vain normaalilla palkalla pystysi elämään.
Mutta Suomi ei ole halpa maa elää; maa on harvaan asuttu
ja välimatkat pitkät. Ilmasto on melko ankara ja esim. läm-
mityskulut sen mukaiset – samoin kuin rakennuskustannukset.
Ja Timo Soini, Tunari-Trion ilmiömäinen takinkääntäjä, yrittää
kerjätä pisteitä kansalta siitä, että autoveroa ei korotettu! Mikä
suurenmoinen köyhälistön voitto! Nyt vain kaikki köyhät uutta
autoa ostamaan! Uuutta ulkomailla valmistettua autoa! Suo-
messa, jossa auto (tai kaksi) on syrjäseudulla (kehä lll:sen
ulkopuolella) asuvalle välttämättömyys, koska julkista liiken-
nettä ei juurikaan ole, auton käyttöä verotetaan ankarasti.
Työmatkat on kuitenkin tehtävä, mutta jos Tunari-Trion
kaavailut toteutuvat, saattaa monelle syrjäseudun asujalle
käydä kannattamattomaksi käydä töissä.
Paljon on puhuttu, varsinkin edellisten hallitusten aikana,
rakennemuutoksesta. Todellisia rakennemuutoksia ei kuiten-
kaan ole tehty. Kapitalismin perusrakenteisiin ei ole puututtu.
Niitä on pidetty pyhinä ja kaikin tavoin pönkitetty.
Kun tekninen kehitys on johtanut siihen, ettei töitä enää
riitä kaikille, ovat hallitukset sen sijaan, että tekisivät todel-
lisia rakennemuutoksia, puhuneet eläkeiän korotuksesta ja
työajan pidentämisestä. Jotka molemmat toimet vain lisää-
vät työttömyyttä. Vaurauden jakaminen työpanokseen pe-
rustuen ei enää toimi. Eihän voida pitää yksilön syynä sitä,
että töitä ei enää kerta kaikkiaan ole, työvoimalle ei ole
kysyntää. Kapitalismi pyrkii kaikin tavoin pienentämään
työvoimakustannuksia ja siihenhän työvoiman ylitarjonta
antaa oivan tilaisuuden. Jotkut tekevät duunit, toiset eivät
ja eriarvoisuus kasvaa, itsekkyys lisääntyy ja joukkovoima
heikkenee. On aivan ymmärrettävää, etteivät kapitalismin
edustajat halua luopua tästä tilaisuudesta – carpe diem!
Höylätään, viilataan ja säädetään. Ei kuitenkaan puusepän-
pajoissa, tehtaissa ja tuotantolaitoksissa, koska töitä ei ole,
vaan hallituksessa, jotta kapitalistinen järjestelmä pysyisi
pystyssä. Ja selitellään, että kaikki johtuu globaalista, nääs.
Jollakin kummallisella silmänkääntötempulla kapitalistisessa
järjetelmässä on mahdollista tuottaa kertakäyttötuotteita
yksittäispakkauksissa, mutta ei ole mahdollista turvata
kansalaisten ihmisarvoista toimeentuloa! Tuotantoa tuo-
tannon vuoksi. Tuotantoa, joka tuhlaa energiaa, raaka-aine-
varoja ja kuormittaa luontoa. Ja tämä kertakäyttöisyyden
ajatus tunkee jokaiselle tuotannon alalle. Tuotteet suun-
nitellaan kestämään vain sen aikaa, kuin tarvitaan kor-
vaavan tuotteen tuottamiseen. Tuotannon rattaat pyörivät,
energiaa kuluu, luontoa kuormitetaan, mutta vauraus
ei lisäänny. Auto paalataan ja rakennetaan uudestaan sen
sijaan, että se kerran tehty auto pidettäisiin käyttökun-
toisena. Työntekijät pidetään tuotannon vankeina.
Siitä globaalista. Se nyt on tullut se globaalius. Eikä sille
voi mitään. No, maapallohan on aina ollut globaali pallukka.
Joskus sitä luultiin litteäksi kuin pannukakku – tai jotkut luu-
livat ja sitä luuloa ylläpidettiin vastaansanomattomana
tieteelisenä totuutena. Ja nyt on tämä globaalius. Rajat on
avattu pääomien ja työvoiman virrata vapaasti – jos vapautena
pitää pakkoa kulkea työn perässä yli rajojen. Ennen, siis
ennenkuin maapallo oli globaali, kaupungit ja kylät kantoivat
veroja ja tulleja suojatakseen taloutensa. Valtioden muodos-
tamisen jälkeen valtiot kantoivat tulleja suojatakseen talou-
tensa. Mutta nyt, nyt se ei sovi! Kansainvälisen pääoman
on saatava temmeltää vapaasti! Ei sovi, että valtiolla on oma
rahayksikkönsä, rajansa ja tullit. Ei, koska sellainen rajoittaa vah-
vemman oikeutta! Tunari-Trion jäsen Alexander on ilmoittau-
tunut kansallisvaltioiden vatustajaksi; ne kun ovat turhia ja
esteenä kapitalismin kehitykselle. Sen lisäksi, että ihmisiltä
viedään työ ja mahdollisuus toimeentuloon, pitäisi viedä vielä
identiteettikin. Vasta sitten työtekijä on riittävän tahdoton orja.

http://yle.fi/uutiset/stubb_pysyvat_pakkotoimet_kevaalla_eduskuntaan__paketista_voi_viela_neuvotella/8303275

Tämänpäiväisten uutisten mukaan Tunari-Trio aikoo jatkaa
suuren suosion saavuttamalla linjallaan:

“Alexander Stubb vertaa (nykyistä) 90 -luvun alun tilanteeseen,
jolloin leikkausten ja vaikean työttömyyden aikana talous lähti
pitkälti Nokian vetämänä kasvuun.”

Eipä aikaakaan, kun Nokialaisten työn hedelmät oli rahdattu
maailmalle, ja käteen jäi vain velkainen Salon kunta.

“Ministeri Alexander Stubb sanoo, että hallitus on varmistanut,
että esitykset eivät riko perustuslakia.”

Kyllähän ne rikkovat perustuslakia ja ihmisoikeuksien julistusta.
Suomen perustuslain 22§:n mukaan “Julkisen vallan on turvattava
perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.” Tunari-Trion
kaavailut ovat vastoin Ihmisoikeuksien Yleismaailmallisen julis-
tuksen 23:tta ja 24:ttä artiklaa, ja siten siis perustuslain vastaisia.
Entä sitten Tunari-Trion kaavailujen vieminen läpi eduskunnassa?
Vaikuttaa siltä, että hallituspuolueen kansanedustajilta puolueiden
johto edellyttää perustuslain vastaista äänestyskäytöstä:
Perustuslain 29 §: Kansanedustajan riippumattomuus

“Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta
ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia,
eivätkä häntä sido muut määräykset.”

Eduskunnassahan on jo vuosia harjoitettu perustuslain vastaista
ryhmäkuria – ilman, että siihen olisi miltään taholta puututtu!

Missään tapauksessa Tunari-Trion kaavailut eivät pelasta Suomen
taloutta. Suomen velkaantuminen jatkuu ja maamme joutuu yhä
tiukemmin kansainvälisen suurpääoman (IMF et al) otteeseen.

Ainoa toimiva, mutta vain väliaikainen, ratkaisu on irrottautua
EU:sta ja luoda hyvät suhteet Venäjään, jonka markkinat vielä
jonkin aikaa vetävät. Lopulta kuitenkin tulee eteen todellisten
rakennemuutosten aika, jolloin on vihdoinkin luovuttava nykyi-
senkaltaisesta työpanokseen perustuvasta vaurauden jakami-
sesta ja siirryttävä sosiaalisin perustein tapahtuvaan vaurauden
jakamiseen.
Yhteistyö Venäjän kanssa antaisi aikaa tehdä muutos hallitusti.
Tunari-Trion toimet ovat vain tunkion tonkimista siinä toivossa,
että sieltä löytyisi kultakimpale.

Hannu Koski
avoimetkirjeet.com

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s