Hölmöläisen hommaa
Kuules Jutta
En kirjoita sinulle ensi kertaa, mutta varmaankin aivan turhaan kuitenkin.
En voi sanoa, että olisin seurannut toilauksianne – sinun, Kataisen yms. –
mielenkiinnolla, pikemminkin olen aktiivisesti yrittänyt olla lainkaan vä-
littämättä toilauksistanne, mutta eihän se onnistu. Tekostenne seuraus-
ten kanssa joutuu kasvokkain jokaisena päivänä. Ja uutisista saa lukea
yhä uusista suunnitteilla olevista hölmöyksistä. Niille ei näytä loppua tu-
levan. Tarkoitan tietysti raha- ja talouspolitiikkaanne. Miten ihmeessä te
vieläkin, yli sadan vuoden käytännön näytön jälkeen, jaksatte uskoa
kapitalistiseen talousjärjestelmään? Siihen, että ”markkinat” – ja muu hä-
märäporukka – hoitaa asiat parhain päin. Oletko koskaan tavannut ”mark-
kinoita”? ”Markkinausko” on samanlaista kuin kristinusko tai mikä muu
usko tahansa; ”sen paras ja vankin perusta on usko ja jumalallinen ilmoitus”.
Toistuvat lamat, jotka eivät millään tavalla ole yhteydessä luonnonilmiöihin,
eivät saa teitä luopumaan uskostanne. Olette uskossaanne lujia. Ihailtavaa!
Olette vapautettuja ajattelemisen taakasta, teidän ei tarvitse kuin uskoa,
sulkea silmänne ja kun taas avaatte ne – katso, markkinat ovat hoitaneet
kaiken! Miten helvetissä kaltaisenne pöljät on päästetty hoitelemaan
kansalle tärkeitä asioita?
Toistakymmentä vuotta Suomessa on alennettu tuloveroja ja siirretty vero-
tusta kulutukseen. Etkö näe siinä minkäänlaista ristiriitaa taloudessa, joka
perustuu kulutukseen? Tarpeettomien kulutustavaroiden jatkuvasti lisään-
tyyvään tuottamiseen – lopputtomasti lisääntyvään, kuten mielettömät
jatkuvan kasvun odotuksenne edellyttävät. Tämän ”vero-ale”- hölmöilyn
myötä pienituloisten kansalaisten kokonaisverotus on noussut ja heille
on jäänyt vähemmän rahaa kulutettavaksi. Ja näyttää siltä, että valtion
verotulotkaan eivät ole tällä pelillä nousseet, valtiollisia ja kunnallisia
palveluita on karsittu. Suomen saattamiseksi EU-kuntoon on valtion
laitoksia yksityistetty. Nekin valtion tulolähteet on siis karsittu. Ja nyt
yksityisessä omistuksessa niiden tuottamien palvelujen tai hyödykkeiden
hinnat ovat nousseet lisäten pienituloisten taloudellista ahdinkoa – ja
myös valtio joutuu nyt ostamaan nuo palvelut. Hyvä esimerkki tämän
yksityistämisen ja vapaan kilpailun autuaaksitekevästä vaikutuksesta saatiin
vuoden lopun myrskyjen aiheuttamien sähkökatkojen yhteydessä: Fortu-
milla ei ole palveluksessaan henkilökuntaa linjojen korjaukseen – se toiminta
on ulkoistettu ja rankasti kilpailutettu. Luulisi tälläisten tapausten jo herättä-
vän uskovaisen syvästä unesta todellisuuteen ajattelemaan tämän pörssi-
talouden järkevyyttä. Mutta sinä se vain nukut jonkinlaista Prinsessa Ruususen
unta – mikäli Kataisen kuorsaukselta pystyt.
Kreikan ”kriisin” yhteydessä esitit toivomuksen IMF:n vaikutuksen lisäämisestä
tällaisissa tapauksissa. Oletko lainkaan selvillä IMF:n tarkoituksesta ja sen
käyttämistä ”parannuskeinoista”? IMF on puhtaasti poliittinen elin, sen tarkoi-
tuksena on edistää ”vapaata” kilpailua, siis kapitalismia tai markkintaloutta,
kuten nyt sanotaan. Ja taata se, että pankit eivät joudu kärsimään tekemistään
virheistä. Mitkä olivat IMF:n lääkkeet Kreikalle? Yksityistäminen, joka siis veisi
valtiolta tuloja, valtiollisten palvelujen, erityisesti opetuksen ja terveydenhoidon
kulujen karsiminen, joka merkitsisi pienituloisten ahdingon kasvamista. Tutus-
tupa, aivan noin viran puolesta, lähihistoriaan. Ota selville mikä oli IMF:n osuus
Venäjän 90-luvun talouskriisissä. Ja mitkä olivat sen ”lääkkeet” ja tarkoitus.
Lääkkeet olivat samat kuin aina, yksityistäminen, julkisten menojen karsiminen,
mutta tässä tapauksessa tarkoitus oli erityisesti ajaa alas, tuhota, Neuvosto-
liiton tuotanto- ja teollisuusrakenne, jotta Venäjästä tulisi kapitalismille alis-
teinen ”vapaan markkinatalouden” temmellyskenttä. Tämä kaikki tietysti täh-
täsi USA:n suurvaltahegemonian varmistamiseen. Miten kävi Jugoslavian
samaan aikaan? Mitä IMF siellä hääräili? Entä nyt Nigeriassa, Ghanassa,
Guineassa, Cameronissa, Chadissa? Christine Lagarde, IMF:n uusi johtaja,
on määrännyt mm. polttoaineiden tukiaiset lopetettaviksi IMF:n ”avun” ehtona.
Siitä on seurannut polttoiaineiden hinnan moninkertaistuminen yhdessä
yössä – piristysruiske taloudelle! Aivan kuten teidän toimenne täällä kotona;
polttoianeveroa nostettiin, erityisesti dieselpottoaineen veroa. Se varmasti
antaa tuotannolle vauhtia! Mutta mihin suuntaan?! Verotulot on tietysti kerät-
tävä sieltä, mistä ne helpoiten saadaan – siis enimmäkseen pienituloisilta.
Eihän niitä rikkailta tohdi kerätä, saattavat suutahtaa, itkuun pillahtaa ja Ollila,
jumalan poika, saattaa muuttaa pois Suomesta! Mitenkäs sitten suu pantaisiin?
Oletko ehtinyt seurata Unkarin tapahtumia? Hyörinää ja pörinää Unkarin
keskuspankin ympärillä. Hyvin oudolta tuntuu, että EU ”pelkää” poliitikkojen
vaikutusvallan kasvua pankin asioiden hoidossa! Ja meidän oma kirkasotsainen
komissaarimme Olli Rehn heristää lakikirjaa uhkaavasti Unkarin suuntaan! Mitä
tämä pelko kertoo EU:n suhteesta demokratiaan?!
Täällä kotimaassa kovasti uhoatte järjestävänne suuren rosvojahdin ”harmaan
talouden” saamiseksi aisoihin. Hienoa! Mutta olisiko kuitenkin syytä pysähtyä
miettimään ”harmaan talouden” syitä? Ette millään ilveellä koskaan saa kit-
kettyä ”harmaata taloutta” pois. Rosvojahtiin laitetuttujen rahojen takaisinsaamiseksi
todennäköisesti hyvin moni täysin syytön yrittäjä joutuu maksamaan aiheettomia
lisäveroja ja sitä myötä taloudelliseen ahdinkoon. Totta kai tämä ”rosvojahti-
joukkue” ottaa rahat sieltä mistä ne helpoiten on saatavissa – rehellisiltä pien-
yrittäjiltä, jotka yrityksen pystyssäpitämiseksi silloin tällöin joutuvat hieman
venyttämään omaatuntoaan. Ahdingossa olevaa on helpoin kurmuutaa –
senhän te virkamiehet hyvin tiedätte!
Kuten tämän (e-)kirjeen alussa sanoin, en kirjoita sinulle ensimmäistä kertaa.
En silloin ensimmäisellä kerralla saanut mitään vastausta, tuskin nytkään, mutta
sehän vain osoittaa, kuinka vähän kansalaismielipidettä arvostatte.
Ystävällisin terveisin
Hannu Koski
Pusula
17.1. vastaus kirjeeseeni:
Hyvä Hannu Koski,
Koska Jutta Urpilaiselle tulee erittäin paljon postia, ja hän on hyvin kiireinen, kiitän hänen puolestaan viestistänne.
Vien terveisiänne ministeri Urpilaisen tietoon yhdessä muun palautteen kanssa.
Ystävällisin terveisin,
Ilmari Nalbantoglu
Jutta Urpilaisen avustaja eduskunnassa
SDP:n linjasta tietoa täältä:
http://www.sdp.fi/politiikka
21.1. vastaukseni vastaukseen:
Kiitoksia vastauksestasi, Ilmari.
Haluan uskoa, että todella viet terveiseni kiireiselle
ministerille – vaikka tiedän, ettet viekkään. Ja toisaalta;
mitäpä Jutta Urpilainen terveisistäni välittäisi. Ei mitään.
Hänen tärkein ja ainoa motiivinsa ministerinhommissa
ja politiikassa yleensä näyttää olevan henkilökohtainen
etu ja nimenomaan raha. Tähän tulokseen olen tullut
hänen toimiensa perusteella. ”YouTubessa” pyörii video
joltakin eduskunnan kyselytunnnilta, jossa kansanedus-
taja Jutta Urpilainen esittää valtoivarainministeri J. Katai-
selle kritiikkiä hallituksen veropolitiikasta, verotuksen koh-
dentamisesta kulutukseen progressiivisen tuloverotuksen
sijasta ja nimenomaan hallituksen aikeista nostaa polttoai-
neveroa ja sen kohdistumisesta tasaverona kaikkein kipeim-
min pienituloisiin.
Kuitenkin nykyisen hallituksen, jonka aikana polttoaineiden
veronkorotus tuli voimaan, valtiovarainministerinä on juuri
tuo samainen Jutta Urpilainen. Tälläiselle toiminnalle en
löydä muuta selitystä, kuin täydellisen moraalittomuuden.
Se, että veronkorotuksesta olisi päätetty jo edellisen halli-
tuksen aikana, ei riitä selitykseksi. Eikä sekään, että mene-
mällä hallitukseen – tietoisena tulevasta veronkorotuksesta –
on päästy niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään – kun ei kui-
tenkaan pysty millään tavalla vaikuttamaan päätöksiin! Aino-
aksi uskottavaksi motiiviksi tällaiselle toiminnalle jää henkilö-
kohtainen etu.
Eräässä toisessa (raskauttavassa) videossa Urpilainen jos-
sakin TV:n paneelikeskustelussa äänestää EU:n väliaikaisen
”vakausrahaston” takuiden nostamista vastaan. Kuitenkin
toisaalta hän epätoivoisella vedolla yrittää auttaa Paavo Lip-
posta, tuota katkeroitunutta pienisieluista isokokoista miestä,
pääsemään Suomen presidentiksi (luoja maatamme tällai-
selta onnettomuudelta suojelkoot!). Paavo Lipposta, jonka
”agendalla” on tärkeimpänä tehtävänä viedä Suomi mah-
dollisimman syvälle EU:n suohon, siis myös rahaliittoon ja
kaikenlaisten ”vakausmekanismien” takuumieheksi – maksoi
mitä maksoi Suomen kansalle. Lipposen toimien pontimena
on puhtaasti henkilökohtainen etu, paikka historiassa ja –
villeimmissä päiväunissaan – patsas Eduskuntatalon edessä.
Tältä pohjalta vastauksesi peräkaneettina oleva huomautus
”SDP:n linjasta tietoa täältä” on surkuhupaisa. Mikä on SDP:n
linja? Tiedetäänkö sitä edes SDP:n puoluetoimistossa? Eikö
juuri Paavo Lipposen hallitusten aikana aloitettu voimallinen
verotuksen painopisteen siirtäminen kulutuksen verottamisen
suuntaan – puhumattakaan Suomen sysäämisestä EU:n syöve-
reihin. Kuitenkin SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen – ainakin
sanoissaan, vaikkei teoissaan – pitää tätä verolinjaa kansalaisten
taloudellista eriarvoisuutta lisäävänä. Ministeri Jutta Urpilainen
on ministerinä – vieläpä valtiovarainministerinä – hallituksessa,
jonka kaudella verotuksen painoa ohjataan yhä enemmän kulu-
tuksen suuntaan.
Mikä siis on SDP:n linja?
Kuulisin mielelläni kiireisen ministeri Urpilaisen kootut selitykset
näistä tekojen ja sanojen välisistä ristiriidoista, tästä syvästä
moraalivajeesta.
Hannu Koski
Pusula
avoimet kirjeet 